MAINOS

Vieläkö muistat minut?

Oletko katsonut internetin eläinvideoita, joissa ihminen tapaa hänelle läheisen eläimen pitkästä aikaa, kenties vuosien kuluttua? Itkuhan siinä tulee jo melkein ennen videon käynnistymistä, sillä kohtaamiset ovat usein koskettavia.

Tietoa aiheesta etsiessäni luin toimittaja Daniel Kolitzin syyskuussa 2018 Gitzmodo Australia -sivustolle kirjoittamaan jutun ”Do Dogs Forget Their People?”. Jutussa pohdittiin sitä, voivatko koirat unohtaa niille tutun ihmisen, jos tiet eroavat pidemmäksi aikaa. Tässä muutamia poimintoja kirjoituksesta.

MAINOS

Kolitzin kirjoitus sisälsi usean alan ammattilaisen pohdintaa tästä aiheesta, jonka puolesta koiranomistajien omat kokemukset ja anekdootit puhuvat. Olet varmaankin kuullut skyenterrieri Greyfriars Bobbysta, omistajansa haudalla 14 vuotta odottaneesta skotlantilaisesta koirasta? Aiheesta löytyy myös niin Konrad Lorenzin kuin Charles Darwininkin kuvauksia siitä, kuinka koirat ilmiselvästi muistivat heidät pitkän poissaolon jälkeenkin.

Meidän aikanamme tuttuja ovat videot palveluksesta palaavien sotilaiden kohtaamisista koiriensa kanssa. Nämä tarinat ja videot tukevat ajatusta siitä, että koirat muistavat pitkään ja tarkkaan ne ihmiset, joihin ne kiintyvät. On kuitenkin muistettava, että tällaiset tarinat myös nousevat helposti esiin. Mitä mielenkiintoista nyt olisi niissä tilanteissa, kun koira ei muistakaan. Sellainen video saattaa jäädä lataamatta nettiin.

Koiran muistista ei siis vielä ole olemassa sellaista tutkimustietoa, joka antaisi tähän kysymykseen yksiselitteisen vastauksen. Alzheimerin kaltaisia neurologisia sairauksia lukuun ottamatta asiantuntijoiden pohdinnoissa kallistuttiin kuitenkin siihen, että koiramme mitä todennäköisemmin muistavat meidät. Tuttujen ihmisten muistaminen ja tunnistaminen vuosien takaa vaatii ns. episodi- eli elämäkertamuistia, johon yksilön kokemukset tallentuvat. Sen tutkiminen eläimillä on haastavaa ja elämäkerrallisten tapahtumien muistamista pyritäänkin arvioimaan mm. koiran käyttäytymisen perusteella. Monilla aiheeseen liittyvillä videoilla muistaminen todella näyttää näkyvän aina kuonosta hännänpäähän!

Unohtamista pidettiin epätodennäköisenä myös siksi, että hajumuistot ovat erityisen pitkäkestoisia. Muistamista saattaa tukea myös se, että ihminen liittyy johonkin koiralle tuttuun paikkaan. Ylipäätään eläimet muodostavat pitkän ajan muistoja niille merkityksellisistä tapahtumista – olivat ne sitten mukavia tai ikäviä. Tämä pätee myös ihmisiin, jolloin satunnaiset tutut eivät välttämättä jää koiran mieleen.

Juttu opetti minulle myös, että muistoja toisista olennoista muodostuu helpommin sosiaalisilla eläinlajeilla, kuten juuri koirilla. Kissatkin saattavat muistaa vaikkapa ensimmäisen omistajansa, mutta muistamiseen liittyvät tunteet eivät välttämättä näy niiden elekielessä samalla tavoin kuin koirilla.

Vaikka ajatus unohtumisesta koiran mielessä voi tuntua surulliselta, niin tämä nähtiin myös hyvänä asiana. Koiralle ja meille on etua siitä, että koirat sopeutuvat niin hyvin kulloisiinkin olosuhteisiin. Juttu päättyy Clive Wynnen muistutukseen siitä, että koirat voivat muodostaa vahvoja tunnesiteitä ihmisiin, vaikka tapaisivatkin nämä vasta myöhemmässä elämänvaiheessa. Koiralle kodin tarjoavan ei siis kannata murehtia sitä, etteikö aikuinen koira kiintyisi ihmiseen yhtä lailla kuin pentukin.

Alkuperäinen artikkeli:

Alkuperäiseen kirjoitukseen haastatellut asiantuntijat: Sarah-Elizabeth Byosiere, Stefano Ghirlanda, Rachel Yankelevitz, Lynette Hart, Ruth Colwill, Nicholas Dodman ja Clive Wynne.

© DOLO DogsLearnOnline / Outi Kivimäki

MAINOS