ADVERTISEMENT

Tarkastelussa rauhoittavat eleet

Koirien rauhoittavat eleet ovat monille tuttuja. Niiden merkityksen ymmärtäminen ja havaitseminen omin silmin on hyvin yksinkertaista. Kun ne oppii kerran näkemään, niitä ei voi enää olla huomaamatta. Mutta ovatko nuo eleet edes rauhoittavia tai ketä ne rauhoittavat? Rauhoittavien eleiden toimivuutta tutkittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2017.

Rauhoittavissa eleissä tai signaaleissa on kyse norjalaisen koirankouluttajan Turid Rugaasin havainnoista. Voit tutustua hänen kirjoituksiin rauhoittavista signaaleista täällä: Lista ja kuvaukset rauhoittavista signaaleista.

ADVERTISEMENT

Turid Rugaas on kansainvälisesti tunnettu koiraystävällisistä menetelmistään, mutta niillä tai kouluttajalla itsellään ei ole kuitenkaan ollut tieteellistä taustaa. Tällaisista yleisesti tunnetuiksi tulleista ja kokemuksiin perustuvista lähestymistavoista onkin kiinnostava lukea tutkimusta. Silloin “maalaisjärjellä kehitetty” menetelmä laitetaan kovan, mutta kaikille reilun arvion alle. Rugaasin On Talking Terms With Dogs: Calming Signals -kirjan ensipainos julkaistiin jo vuonna 1996 eli universaaleiksi väitettyjen koirien eleiden ei olisi pitänyt muuttua tällä välin.

Koirista inspiroituneiden kouluttajien omiin havaintoihin ja ajatuksiin perustuvia menetelmiä on ollut aina olemassa, mutta eläinystävälliseksi miellettyjä menetelmiä useammin tutkimukset käsittelevät eläimille haitallisilta vaikuttavia menetelmiä. Tähän on kaksi keskeistä syytä: ensinnäkään tutkimuseettisistä syistä eläimiä ei voida vahingoittaa tahallisesti, mutta jo olemassa olevaa ja potentiaalisesti haitallista ilmiötä voi päästä seuraamaan. Toiseksi koirille haitalliset menetelmät ovat tyypillisesti saavuttaneet nopeasti suuren suosion eli niitä kannattaakin tutkia.

Ketä eleet rauhoittavat?

Koirien kohtaamistilanteissa voi olla jännitystä ilmassa, vaikka koirat tuntisivat toisensa jo entuudestaan. Kommunikointi rauhoittaviksi luokiteltujen eleiden avulla voi estää jännityksen eskaloitumisen aggressiiviseksi yhteenotoksi. Toisin sanoen tällaisten eleiden käyttäminen johtaa usein koirien tutustumiseen. Yleensä ihmiset toivovatkin koiriensa yleisesti hallitsevan elekielen käyttämisen niin taitavasti, etteivät ne provosoidu muiden rähinästä ja epäkohteliaista tavoista. Olisi siis oletettavaa, että itsevarmoiksi leimatut koirat olisivat erityisen taitavia rauhoittavien eleiden käyttäjiä.

Rauhoittavien eleiden vaikutukset kannattaa aina erotella toisistaan selkeästi. Ensimmäinen kysymys onkin: ketä ne rauhoittavat? Rauhoittavat eleet voivat yhtä lailla rauhoittaa käyttäjää itseään tai elehdintää vastaanottavaa koiraa. Mariti ja kumppaneiden (2017) tutkimuksessa rauhoittavia eleitä havainnoitiin kahden koiran välisen kommunikoinnin välineinä. Kyse oli tämän aihepiirin pilottitutkimuksesta, joten monen koiranomistajan toiveisiin tunnistaa oman koiran parhaita itsensä rauhoittamisen keinoja vastataan myöhemmissä tutkimuksissa.

Koirakohtaamisia edeltävän eläinlääkäritarkastuksen avulla voitiin ennakoida, että koirat pystyisivät kommunikoimaan kohtaamisissa mahdollisimman normaalisti. Koirat nimittäin käyttäytyvät lajitovereitaan kohtaan aggressiivisesti esimerkiksi kiputilojen vuoksi. Toinen yleinen syy on sopeutumista estävä oppimishistoria eli koiralla on jo erittäin huonoja kokemuksia toisten koirien kohtaamisista.

ADVERTISEMENT

Kun koirat kohtaavat toisensa

Olet ehkä huomannut koirien hidastavan vauhtiaan toisia kohdatessaan, vilkaisevan nopeasti sivuun katsetta kääntämällä, kääntävän päätään tai lipaisevan huuliaan maiskauttaen suutaan. Tällaisia käyttäytymisiä Rugaas kutsuu rauhoittaviksi eleiksi ja ne voivat esiintyä myös juuri ennen hyökkäämistä. Rugaasin havaintojen mukaan ne ovat tärkeitä visuaalisen kommunikoinnin välineitä koirien elekielessä.

Rauhoittavia eleitä tutkiva työryhmä listasi Rugaasin tekstien perusteella koirakohtaamisia potentiaalisesti rauhoittaviksi eleiksi:

  • Pään kääntäminen sivuun, katsekontaktin keskeyttäminen
  • Kokonaan sivuun kääntyminen
  • Silmäluomien osittainen sulkeminen (silmien ”pehmentäminen”)
  • Huulten tai kirsun lipaiseminen
  • Jähmettyminen paikoilleen
  • Hidas liikkuminen (esimerkiksi hidas kävely)
  • Leikkikumarrus
  • Istuminen (paino siirtyy takajaloille)
  • Makaaminen (vatsa maata vasten)
  • Haukotteleminen (silmät sulkeutuvat, kieli on kaarella)
  • Maan haisteleminen eleenä (myös lyhytkestoisena pään alas laskemisena)
  • Kaartava liikkuminen/lähestyminen
  • Matalan hännän heiluttaminen (koko häntä voi silti heilua, ei ainoastaan sen kärki)
  • Itsensä ”pienentäminen” (kyyryssä oleva asento)
  • Toisen koiran suupielten lipominen (tai sen yrittäminen)
  • Silmien räpsytteleleminen (silmäripsien heiluttelua ennemmin kuin silmien siristämistä)
  • Suun maiskutteleminen (naksahtava ääni)
  • Etutassun nostaminen ilmaan (usein samaan aikaan hitaan liikkumisen ja jähmettymisen kanssa)
ADVERTISEMENT

Rauhoittavat eleet kuuluvat lähikontaktiin

Tutkimuksessa 24 koiralle järjestettiin 5-minuuttisia tapaamisia vapaana pienellä aidatulla alueella. Jokainen koira tapasi yhden tutun ja yhden vieraan koiran sekä samasta että toisesta sukupuolesta.

Koirien kohtaamiset videoitiin ja kaikki 18 rauhoittavaa elettä toistuivat tallenteissa. Kaikkiaan näiden eleiden esiintymisiä kirjattiin 2130 kappaletta.

Suorat kohtaamiset rajatulla alueella voivat olla jännä paikka koiralle. Tähän perustuen suoraa viestintää koirien välillä ei havaittu noin 40 %:ssa tapaamisista. Tällöin koirat myös olivat useamman metrin etäisyydellä toisistaan. Tämän perusteella arvelen, että välttämiskäyttäytyminen ja rauhoittavien eleiden käyttäminen olisivat kategorisesti eri asioita.

Noin 20 %:ssa tapaamisista koirat kommunikoivat vähintään kahden metrin etäisyydellä toisistaan. Lopuissa 40 %:ssa koirat olivat lähekkäin eli alle kahden metrin välimatkalla toisistaan.

Koirien välisen etäisyyden lisäksi rauhoittavien eleiden käyttö jakautui selvästi. Kaksi kolmasosaa aineiston yli 2000 eleestä kirjattiin nimittäin koirien ollessa lähekkäin. Neljäsosa eleistä nähtiin koirien kommunikoidessa yli kahden metrin välimatkalla. Vain 10 % eleistä kirjattiin tilanteissa, joissa koirat pitivät pidempää välimatkaa toisiinsa ja välttivät suoraa kohtaamista.

Kohtaamista ja lähempää tutustumista välttäessään koirat eivät juuri esittäneet rauhoittavia eleitä. Niiden rooli kasvoi lähemmässä interaktiossa katsekontaktin jälkeen, jolloin varsinainen tutustuminen tapahtuu. Kommunikointia nähtiin kaikkein intensiivisimmin koirien ollessa toistensa lähellä eli etäisyydellä ja rauhoittavien eleiden määrällä on selkeä suhde. Koirien kommunikoidessa havaittiin useimmiten suurin osa Rugaasin listalta poimituista eleistä, joten niillä täytyy olla ainakin kommunikatiivinen rooli koirien välisissä suhteissa.

Kohtaamistilanteissa yleisimmin kirjatut eleet olivat pään kääntäminen sivuun, kirsun lipominen, jähmettyminen, pieneksi kyyristyminen, pois kääntyminen, haistelu ja etutassun nostaminen. Leikkikumarruksia havaittiin yhtä usein tuttujen ja vieraiden koirien kohtaamisissa, mutta niitä oli vain 3 % kaikista havaituista eleistä. Tämä kertonee jotain tutkimusasetelmasta, sillä turvallisissa tilanteissa kohtaavien koirakavereiden uskoisi käyttävän leikkikumarrusta paljon tämän tutkimuksen havaintoja useammin.

Tuttujen koirien kohtaamisissa lähestymiset saattoivat tapahtua hyvin nopeasti. Tällöin yleisimmiksi rauhoittaviksi eleiksi merkittiin pään kääntäminen, kokonaan katsekontaktista pois kääntyminen sekä oman kirsun tai toisen suupielten nuoleminen.

Vieraiden koirien kohtaamisissa yleisimmät eleet olivat myös pään kääntäminen sivuun ja kirsun lipominen. Sen lisäksi useimmin havaittuihin rauhoittaviin eleisiin kuuluivat kyyristyminen, jähmettyminen ja poispäin kääntyminen.

ADVERTISEMENT

Aggression portaista

Aggressiivisia episodeja tulkittiin aggression portaiden avulla. Tutkijat seurasivat, miten rauhoittavat eleet auttavat purkamaan konfliktia kohti kärjistyvää tilannetta. He pitivät yhtenä vaihtoehtona, että rauhoittavat eleet voivat myös eskaloida tilanteen räjähdyspisteeseen. Rauhoittavien eleiden käyttäminen tai havaitseminen ei nimittäin automaattisesti tarkoita, että ne todella toimisivat ja johtaisivat rauhanomaiseen kommunikointiin.

Aggressiivisiksi eleiksi luokiteltiin pureminen, näykkiminen ja muriseminen. Aggressiivisiin eleisiin laskettiin myös haukkuminen, jos siihen yhdistyi toisen koiran tuijottaminen tai sitä päin syöksyminen. Esimerkiksi murisemista voidaan pitää aggressiivisena käyttäytymisenä, vaikka koira käyttäisi sitä katseen pois kääntämisen eli rauhoittavan signaalin yhteydessä.

Jos hyökkäyksen kohteeksi ajautunut koira esittää vastahyökkäyseleen jälkeen itse jonkin rauhoittavan eleen, tilanne todennäköisesti purkautuu ja toisen koiran aggressiivinen käyttäytyminen ei jatku. Hyökkääjälle annettiin siis vastine, joka on aggression portaissa hieman hyökkäystä alempana. Vastahyökkäykseksi tarkoitettu ele voisi voimakkaampana keskeyttää toisen koiran hyökkäyksen, mutta siten myös seuraavat hetket altistaisivat konfliktien uusille kärjistymisille. Tämän perusteella rauhoittavilla eleillä arvioitiin oleva konfliktia purkava vaikutus aggressiivisten eleiden yhteydessä.

Aggressiivisten eleiden jälkeen yleisimmin käytetyt rauhoittavat eleet tuttujen koirien välillä olivat toisen suupielten ja oman kirsun nuoleminen sekä poispäin kääntyminen. Kyse on siis samoista eleistä, jotka olivat ylipäätään yleisimpiä tuttujen koirien kesken.

Vieraiden koirien keskenään käyttämät rauhoittavat eleet aggressiivisten eleiden jälkeen olivat yleisimmin jähmettyminen, pään kääntäminen, kokonaan pois kääntyminen ja kyyristyminen. Nämäkin olivat ylipäätään yleisimpien eleiden joukossa.

Tutkimusaineiston perusteella voidaan päätellä, että rauhoittavat eleet toimivat konfliktitilanteissa todennäköisimmin seuraavan kaavan mukaan: Puppe-koiran hyökkäysele – Musti-koiran lievempi vastahyökkäys – Musti-koiran rauhoittava ele – Puppe-koiran rauhoittava ele. Tällöin 80 % aggressiivisia eleitä sisältäneistä tilanteista keskeytyi ja koirat pystyivät jatkamaan kommunikointia rauhanomaisesti.

Tosielämän tilanteissa koirien omat ihmiset tosin ovat useimmiten lähistöllä, joten heidän vaikutusta koirien kommunikointiin ei vielä tässä tutkimuksessa voitu arvioida. Ihmisen vaikutuksesta olisikin kiinnostava tietää, millä tavoin se lisää tai vähentää aggression portaiden määrää.

Mitä seuraavaksi?

Pilottitutkimuksen tekijöiden mielestä jatkossa olisi tärkeää tutkia, miten koirien ulkomuoto ja sukupuoli vaikuttavat kohtaamisiin. Jos rauhoittavien eleiden ymmärtäminen on keskeinen osa koirien välistä kommunikointia ja ne ovat yleismaailmallista koiran kieltä, matalan lyhytkuonoisen luppakorvan ja pitkäjalkaisen ja –kuonoisen pystykorvan kohtaamisen pitäisi sujua hyvässä yhteisymmärryksessä.

Aggressiivisista tilanteista yli puolet oli toisilleen vieraiden koirien epäonnistuneita tutustumisia, mutta yllättävän usein myös tuttujen koirien välisiä. Jatkotutkimusten kohdalla koirien turvallisuus ja hyvinvointi tulisi huomioida mahdollisimman tarkasti. Tässä tutkimuksessa koirat valittiin tiettyjen kriteerien perusteella tapaturmien välttämiseksi ja eläinlääkäri totesi osallistuvat koirat terveiksi ennen tutkimustilanteita. Aggressiivisten eleiden jälkeen koirien tapaaminen keskeytettiin ja ylipäätään juuri koiravalinnoilla ennaltaehkäistiin todennäköisimpien vaaratilanteiden muodostuminen. Koirien elekieltä konfliktitilanteissa voi olla huomattavasti vaikeampaa tutkia kuin koirien välistä leikkiä.

Rugaasin listaamista eleistä esimerkiksi haukottelemista, sivuun katsomista, pään kääntämistä, huulten lipomista ja etutassun nostamista on kuvattu stressieleiksi monissa tutkimuksissa (esimerkiksi koirien aggressiotakin tutkinut Beerda 1998; dominanssitutkijoinakin tunnetut Schilder & Van der Borg 2004; feromonivalmisteiden vaikutusta koiriin tutkinut Tod ryhmineen 2005; työkoirien hyvinvointia tutkiva Rooney kumppaneineen 2009; ja tämänkin tutkimuksen tekijä Mariti aiemman työryhmänsä kanssa 2012).

Tiettyjen käyttäytymisten nimeäminen ja luokittelu stressieleiksi tai rauhoittaviksi eleiksi vaatii vielä tarkennusta tulevaisuudessa. Vain alle puolet kaikista rauhoittaviksi nimitetyistä eleistä esiintyi huomattavasti useammin vieraiden kuin tuttujen koirien välisissä kohtaamisissa. Stressieleiksi muissa tutkimuksissa luokiteltujen rauhoittavien eleiden määrä kuitenkin korostui vieraiden kohtaamisissa.

Myöhemmissä tutkimuksissa on tarpeen arvioida, mitä eleitä koirat käyttävät itsensä rauhoittamiseen. Samoin olisi kiinnostavaa nähdä, onko koirilla joitain yleisiä eleitä, joita ne oppivat käyttämään sekä itsensä että muiden samanaikaiseen rauhoittamiseen. Kun koirat kerran oppivat käyttämään eleitä vaikuttaakseen muiden käyttäytymiseen, joillain eleillä niiden tulisi kyetä vaikuttamaan myös omaansa.

ADVERTISEMENT

Lopuksi

Tarkastellun tutkimuksen tarkoituksena oli ennen kaikkea arvioida, pystyvätkö koirat käyttämään Rugaasin listaamia eleitä rauhoittavina kommunikatiivisina eleinä. Kahdenvälisten tilanteiden kärjistyessä aggressiivisiksi näyttäisi olevan juurikin niin. Rauhoittavilla eleillä on tiettyinä hetkinä selkeä rauhoittava vaikutus toisiin koiriin.

Jatkossa esimerkiksi tilanteen vaikutus kohtaamisiin ja ryhmässä kohtaaminen antaisivat kiinnostavan näkökulman koiran elekieleen. Kohtaamisen aikana käytetyt eleet voivat nimittäin vaihdella suuresti, jos koirat kohtaavat esimerkiksi toisen koiran kodissa, molemmille leikkimisestä tutulla tai täysin vieraalla alueella. Monista käytännön tilanteista myös tiedetään, että jo pelkästään koiran kanssa ulkoilevan ihmisen läsnäolo vaikuttaa koiran elekieleen ja tapaan havainnoida ympäristöä.

Elekielestä on tärkeää muistaa, etteivät eleet ole yksiselitteisesti mekaanisia käyttäytymisvasteita tai vaistonvaraisia reaktioita toisen koiran eleisiin. Tilanteen ja koiran oppimishistorian vaikuttaessa eleiden käyttöön merkittävästi, niitä tulisi tarkastella opittuina vaikuttamisen ja ilmaisun tapoina. Rauhoittavat eleet voivat olla koirien rauhanomaisia keinoja, joiden avulla ne onnistuvat vähentämään hyökkäämisen kohteeksi joutumista ja hyökkäämiseen ajautumista.

Mikäli rauhoittavat eleet ovat koirien kielessä universaaleja, niiden vaikutus käyttäjään itseensä tulisi olla ensisijaisessa tarkastelussa. Nähdäkseni periaatteena voidaan pitää, että vain opitun merkityksen myötä käyttäytyminen voi siirtyä osaksi kommunikaatiota toisten kanssa. Sen jälkeen voidaan arvioida, miksi koira yrittää viestiä jollain tietyllä tavalla myös toisille.

Tulevaisuudessa rauhoittavien eleiden lista ja nimitys oletettavasti muuttuvat, kun eleitä voidaan luokitella aiempaa tarkemmin. Tämän jälkeen voidaan tarkastella, millaisia eleiden yhdistelmiä koira käyttää

  • meidän ihmisten kanssa,
  • toisten koirien kanssa,
  • muiden eläinten kanssa ja
  • itsensä vuoksi.

Koiran elekielen yksityiskohtainen tunteminen helpottaa arjessa tarvittavien eleiden vahvistamista. Jokainen koiranomistaja hyötyisi kotikonstein tehtävästä tarkasta koiran kielitaidon kuvailusta. Mikäli opimme vahvistamaan erilaisiin tilanteisiin sekä ympäristön että koiran itsensä kannalta käänteentekeviä eleitä, käsityksemme niiden sosiaalisesta elämästä voi muuttua perusteellisesti.

© DOLO DogsLearnOnline / Jirka Vierimaa

Tekstissä viitataan tutkimukseen: Mariti, C. & Falaschi, C. & Zilocchi, M. & Fatjó, J. & Sighieri, C. & Ogi, A. & Gazzano, A. (2017) Analysis of the intraspecific visual communication in the domestic dog (Canis familiaris): A pilot study on the case of calming signals. Journal of Veterinary Behavior 18:49–55.

ADVERTISEMENT