MAINOS

Pitääkö palkitsemisen olla aina kivaa?

Yksi yleisistä palkitsemiseen perustuviin menetelmiin liittyvistä väärinkäsityksistä on se, että kaiken pitäisi aina olla kivaa ja että kaikessa annetaan koiralle periksi.

Tällainen käsitys on varsin kaukana totuudesta. Taitava palkitseminen ei ole aina helppoa, vaan vaatii myös ihmiseltä kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja motorisia taitoja. Jos palkitaan mistä ja miten sattuu, saadaan myös aikaan sattumanvaraista käyttäytymistä.

Kouluttamisen ei tarvitse aina olla kivaa. Joskus se on arjessa työlästä ja vaatii ihmiseltä sitoutumista, johon hän ei ole välttämättä valmistautunut. Siitä huolimatta nykyaikaisen koirankoulutuksen olisi syytä perustua palkitsemiseen, sillä vain siten voidaan tutkitusti lisätä koirien hyvinvointia sekä ennaltaehkäistä ja olla pahentamatta jo olemassa olevia koiraongelmia. Toteutustapoja on satoja ja vain mielikuvitus on rajana, miten taitavasti ihminen voi oppia niitä yksilötasolla käyttämään.

Jos myönteiset ja positiivisuuteen liittyvät sanat koirankoulutuksessa syystä tai toisesta närästävät, helpotusta tuonee tieto siitä, että positiivisella on varsinaisessa eläinten oppimista käsittelevässä teoriassa matemaattinen merkitys, tarkoittaen jonkin lisäämistä. Palkitsemisen määritelmän voi ilmaista myös teknisesti. Palkitseminen on koiran käyttäytymisen ohjaamista koiran tavoittelemia asioita systemaattisesti hyödyntämällä.

Positiiviseen vahvistamiseen perustuvat tekniikat taituroimalla voikin itse asiassa oppia hallitsemaan ja ohjaamaan hyvin tarkasti koiran käyttäytymistä. Tämä seikka tuo mukanaan myös suuren vastuun. Ihmisen tulisi käyttää tällaisia taitoja hyvän edistämiseen.

Toki asiassa on vielä sekin puoli, että koira on kokonaisena eläinlajina riippuvainen toisesta eläinlajista eli ihmisestä. Tämä lähtökohta tuo mukanaan velvollisuuden hoitaa koiraa suurella sydämellä. Lajienvälisen ystävällisyyden vaatimus aina koulutusmenetelmien valintaa myöten on siis itsessään täysin aiheellinen eettisen pohdinnan paikka, ei pelkkä mielipidekysymys.

Ihmisellä on painava syy olla koiraa kohtaan ystävällinen – domestikoituneella lajilla ei ole mahdollisuutta valita, elääkö omillaan vai ihmisten kanssa. Tämä lähtökohta olisi meidän kaikkien ihmisten muistettava myös silloin, kun hampaita kiristävät mutaiset tassunjäljet parhaassa juhlapuvussa tai totaalisen pieleen menneet treenit koulutushallin pihassa.

© DOLO DogsLearnOnline

MAINOS