MAINOS

Liikkuva lämpötyyny vai taivaan lähettiläs?

Ihmisen esi-isä, liikkuva lämpötyyny, vauvanpyllyn puhdistaja, myötäjäislahja tai ateria. Vai sittenkin taivaan lähettiläs, luotettava hälytysjärjestelmä, onnentuoja tai henkivakuutus? Tätä kaikkea ja paljon muuta voivat koirat meille ihmisille tarkoittaa.

Ostin muutama vuosi sitten kirjan nimeltä ”Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina”. Kirja jäi tuolloin kuitenkin lukematta, ja vasta tänä syksynä tartuin siihen ensimmäistä kertaa. Se todella kannatti!

Kirjassa kuljetaan eri puolilla maailmaa erilaisten koirarotujen ja kansojen parissa. Esipuheessa todetaankin kirjan antavan hyvän käsityksen ”koirien muotorunsaudesta, sosiaalisista rooleista ja koirien monenlaisista kyvyistä samoin kuin henkisestä yhteydestä elämämme ainutlaatuiseen seuralaiseen.” Ja näin se todella tekee.

Osa kirjassa esiteltävistä roduista – kuten lappalaiskoirat, vihikoirat, bernhardinkoirat, islanninlammaskoirat, corgit tai bordercolliet – lienevät länsimaiselle lukijalle tutumpia. Silti niiden taustasta saattaa paljastua kiehtovia vaiheita. Tiesitkö esimerkiksi, että koirien pitäminen kaupungissa kiellettiin Islannissa vuonna 1924? Lakia muutettiin vasta 1980-luvun alussa, kun selvisi, että maan valtiovarainministerillä oli kaupungissa 13-vuotias narttukoira. Ministeri ilmoitti muuttavansa mieluummin maasta pois kuin luopuvansa perheenjäsenestään Lucysta.

Erikoisempia rotuja kirjassa edustavat mm. turkkilainen kangal, laulava uudenguineankoira sekä phu quocinkoira. Kiehtovalta tuntui lukea myös Kaakkois-Papuassa elävästä Korowai-kansasta. He asuvat sademetsässä korkealle rakennetuissa puumajoissa, jonne myös metsästyksessä apuna käytettävät koirat yöksi kannetaan.

Kirja avaa silmiä entisestään myös sen suhteen, millaista työtä koirarodut ovat aikojen saatossa tottuneet tekemään. Työtä, joka sittemmin on usein päättynyt, vähentynyt tai ainakin muuttunut. Vihikoirat jahtaavat ketun sijaan maastossa leikkimielisesti ihmisjuoksijoita, ja eläinlaumoja Italian vuorilla vartioivat maremmano-abruzzeset työskentelevät nykyisin esimerkiksi Australiassa pingviiniyhdyskuntia suojelemassa.

Varsin vahvasti esiin tulee myös se, kuinka eri tavoin koiriin voidaan suhtautua: osa roduista on jalustalla ja kultaakin kalliimpia, toiset nähdään ihmisen vertaisina ja kolmansilla ei ole juuri arvoa. Esimerkiksi sloughia on pidetty Jumalan lahjana – se on ollut arvokkainta, mitä beduiini voi omistaa.

Lunnikoirasta puolestaan uskottiin, ettei niin täydellisesti tehtäväänsä sopinut olento voinut olla sattumaa, vaan koiran täytyi olla jumalten työkalu. Toisaalta samankin rodun arvostus on saattanut vaihdella suuresti eri aikoina. Samoin se, kuinka tärkeänä osana omaa kulttuuria rotu on nähty.

Kirjan sivuilla näkyvät myös koirataistelut, typistetyt korvat, piikkipannat ja tiukat kaulanarut. Jokaiseen kulttuuriin mahtuu tietenkin eri tavalla eläimiä kohtelevia ihmisiä, mutta ensisijaisesti kirja kuvaa ihmisen ja koiran yhteistyötä ja ystävyyttä.

Lopuksi olennainen seikka kirjasta: sen valokuvat ovat kertakaikkisen upeita. Tätä ei ehkä kannen perusteella arvaisi, joten jos kyseinen kirja tulee vastaan, avaa se ja varaa lumoavien kuvien tutkailuun aikaa.

© DOLO DogsLearnOnline / Outi Kivimäki

Alkuteos: Hunde der Welt. Die schönsten Reportagen von Lappland bis Südarfika. Toim. Niederste-Werbeck, Thomas ja Dorn, Heike (2010). Suomennos Jorma Keskitalo (Tammi 2011).

MAINOS