MAINOS

Koiria, ihmisiä ja koiratutkimusta

Sosiaalitieteissä pitkään vallinneet menetelmät ja ajatukset ovat nykyisin osa koiratutkimusta. Tämä ei tarkoita, että koiria inhimillistettäisiin tieteessä aiempaa enemmän. Se tarkoittaa, että erilaisista ihmistieteiden tutkimusasetelmista on kehitetty juuri koirasta lajina kertovia versioita.

Amerikkalainen sosiaalipsykologi Leon Festinger kehitti 1950-luvulla sosiaalisen vertailun teorian, josta esitettiin koiraversio Animal Behaviour -lehdessä vuonna 2018. Sosiaalisen vertailun teoria perustuu tausta-ajatukseen, että ihmislapset katsovat uusissa tilanteissa muiden eleistä, ilmeistä ja toiminnasta mallia, millainen olisi jatkossa tilanteeseen sopiva emotionaalinen reaktio ja toimintatapa.

MAINOS

Koiranomistajille hoettu mantra ”ole rauhallinen, itsevarma ja johdonmukainen” pohjautuukin siihen, että oletamme koirien ymmärtävän, miten haluamme niiden toimivan. Tällainen lähestymistapa voi tuntua luontevalta sen vuoksi, että se on joskus auttanut meitä tutustumaan maailmaan turvallisesti.

Vuoden 2018 tutkimusasetelmassa Claudia Fugazzan tutkimusryhmä vertasi, miten koiranpennut lähestyvät vierasta esinettä yksin, ihmisen, emänsä tai vieraan koiran kanssa. Tuttuus ja aiempi mallin näyttäminen johtivat rohkeimpiin lähestymisiin. Esimerkiksi vieraan koiran esimerkki ei auttanut vielä ensimmäisellä kerralla, vaan vasta myöhemmillä kerroilla. Emän avulla pennut lähestyivät vierasta esinettä rohkeammin jo ensimmäisellä testikerralla. Ihmisen vaikutus lähestymiseen oli positiivinen vain silloin, kun ihminen kannusti pentua tutkimaan. Tuttuus ja positiiviset eleet kantavat siis pitkälle!

Eläimille suoraan kehitetyt menetelmät eivät ole aukottomasti parempia kuin alkujaan ihmisille kehitetyt menetelmät. Esimerkiksi Gordon Gallup Jr:n 1970-luvulla eri eläinlajeille kehittämä itsensä tunnistamista selvittävä peilitesti perustuu näköaistin hyödyntämiseen. Koirista tiedämme kuitenkin, että ne käyttävät tunnistamisessa apuna myös haju- ja kuuloaisteja, jolloin näköaistin osuus voi jäädä hyvin vähäiseksi.

Vain osa koirista tunnistaa itsensä peilistä ja toisaalta ne oppivat melko helposti käyttämään peiliä apuvälineenä oman kehonsa ja tilan suhteen hahmottamisessa – samaan kykeni vuonna 2012 Yalen yliopiston rakentama robotti. Koirien peilitesti on käännetty hajuversioksi mm. 1970-luvulla Marc Bekoffin ja 2010-luvulla Alexandra Horowitzin toimesta.

Koiratutkimuksessa ihmiset ja koirat kietoutuvat yhteen kiinnostavilla tavoilla. Toisaalta pidämme joitain tuloksia itsestäänselvinä, koska omat varhaiset kokemuksemme ovat päässämme olevaa hiljaista tietoa ja asenteita koiranomistamisesta. Meidän tulisikin pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mistä koiratutkimus meille itsellemme kertoo, jos koemme sen olevan itsestäänselvä asia tai koiran inhimillistämistä. Luultavasti oma hiljainen tietomme on ollut silloin hiljaista itsellemmekin.

© DOLO DogsLearnOnline / Jirka Vierimaa

MAINOS