MAINOS

Koiratieteen kulta-aikaa

Tänään tuli onnekas olo vanhoja koiraopuksia lueskellessa. Onni siitä, että juuri nyt – omana elinaikanani –koirista saadaan niin paljon uutta tietoa.

Käteeni osui nimittäin vuonna 1968 julkaistu Otavan Mitä-Missä-Milloin -kirjasarjan ”Koirakirja”. Kyseessä on 349 sivun opas, joka sisältää tietoa aina koiran alkuperästä ja roduista koiran hankkimiseen, ruokinnasta ja terveydenhuollosta jalostukseen kuin kouluttamisesta koirakokeisiin. Mukana on myös luku koirapsykologiasta, jossa pohditaan mm. ajatteleeko koira, mitä värejä koira näkee, onko koiralla ajantajua, ikävöikö koira ja miten on koiran muistin laita.

Vielä tuolloin esimerkiksi koirien maailma nähtiin mustavalkoisena, vaikkakin eräissä testeissä oli jo onnistuneesti opetettu cockerspanieleille eriväristen ruokakuppien erottelua. Nykytiedon mukaan koiran näkö vastaa ihmisen puna-vihersokeutta, jolloin koirat erottavat keltaisen ja sinisen sekä niiden yhdistelmät (ks. esim. Dog Vision).

Mutta takaisin oppaaseen, jossa jo odotellaan näiden mysteerien selviämistä: ”Koirapsykologiassa on siis vielä monia selvittämättömiä kysymyksiä. Se on aivan luonnollista, sillä koiran sielunelämän ja sen käyttäytymisen pohjana olevien syy-yhteyksien tutkimus on vielä aika nuorta. Sitä ilahduttavampaa on, että tutkimuksen ja käyttäytymiskokeiden tuloksista ollaan yhä enemmän kiinnostuneita.”

Kirjoittaja jatkaa sillä, että vaikka moneen asiaan saadaan lisävalaistusta ja tuntemattomat seikat selvitettyä, ei ole syytä väheksyä nykyisiäkään saavutuksia. Ja ilman muuta näin on! Yli 50 vuotta vanhassa kirjassa on tietenkin monenmoista, mitä tänä päivänä ei nähtäisi eettisenä koirankoulutuksena. 1960-luvun kirjaa ei voi kuitenkaan arvostella tämän päivän tiedon valossa. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään, millaisia vaikutteita tuon ajan koiraharrastajat ja koiranomistajat ovat saaneet.

Lueskelinkin kirjaa sillä ajatuksella, että etsin asioita, mistä kirjassa pidän. Samaa mieltä olen esimerkiksi tästä: ”Hyvän koirankasvatuksen tunnusmerkkejä ovat johdonmukaisuus, sitkeys, rauhallisuus ja ystävällisyys. Näitä periaatteita noudattamalla koira saadaan luottamaan ihmisiin yleensä ja isäntäänsä erityisesti; saadaan aikaan tasapainoinen koira.”

Kaikkiin ”Koirakirjan” kysymyksiin ei vielä ole saatu vastauksia, mutta niiden selvittämistä jatketaan. Tutkimustieto herättää kuitenkin aina uusia kysymyksiä, joten olisikin hauska tietää mitä ajatuksia vaikkapa nämä DOLOn blogin pohdinnat herättävät vuonna 2070. Millä tavoin tiede on siihen mennessä vaikuttanut käsityksiimme koirasta ja ennen kaikkea – kuinka tuo kaikki tietous näkyy arjessa koiran ja ihmisen yhteiselossa?

Alkuteos: När-Var-Hur Hunden som hoppy. Toim. Karl Henning ja Peter Gumbel (1966). Suomennos Matti Nurminen (Otava 1968).

© DOLO DogsLearnOnline / Outi Kivimäki

MAINOS