MAINOS

How cool was Skinner?

Internet on täynnä mielenkiintoisia koiriin liittyviä artikkeleita, joista osa jää pidemmäksi aikaa kutkuttamaan mieltä. Yksi tällaisista on joitakin vuosia sitten lukemamme Gail B. Petersonin artikkeli Skinnerin shaping-demonstraatiosta.

Artikkelissa kuvattu tilanne on koirankoulutuksen osalta niin herkullinen, että halusimme tiivistää DOLO-blogiin tapahtumien pääkohdat. Suosittelemme lämpimästi tutustumaan alkuperäiseen artikkeliin, jonka kuvineen löydät täältä:

MAINOS

Ennen varsinaisen tarinan esittelyä todettakoon, että shaping eli sheippaaminen on nykyisinkin varsin yleisesti koirankoulutuksessa käytetty metodi. Se tarkoittaa sitä, että koulutuksessa edetään vahvistamalla pienintäkin lopputavoitteen suuntaan muuttuvaa käyttäytymistä. Käytännössä esimerkiksi koiran ryömimisen opettaminen voidaan aloittaa siitä, että koira nojautuu makuulla ollessaan sentin verran eteenpäin.

Yhdysvaltalainen B. F. Skinner puolestaan on yksi 1900-luvun kuuluisimpia psykologeja, behaviorismin kehittäjä, joka alkoi tutkia ja mitata käyttäytymistä luonnontieteiden tarkkuudella. Skinneristä voisimme kirjoittaa sivukaupalla, mutta nyt alussa mainitussa artikkelissa kuvattujen tapahtumien pariin:

Vuonna 1951 amerikkalainen Scientific American -lehti julkaisi Skinnerin eläinten kouluttamista käsittelevän artikkelin ”How to Teach Animals”. Artikkelissaan Skinner kertoi esimerkkinä, kuinka helppoa koira on opettaa tekemään tanssinomaisia liikkeitä. Jutun luki LOOK-lehden skeptinen toimittaja Joseph Roddy. Mikäli koiran kouluttaminen oli todella niin näppärää kuin Skinner väitti, hän halusi siitä kuvia lehteensä.

Skinner otti luonteelleen tyypillisesti haasteen epäröimättä vastaan. Toimittaja hankki nuoren Agnes-nimisen dalmatiankoiran ja vei sen Skinnerin luo Harvardiin. Niin toimittaja kuin kuvaajakin olivat epäileviä sen suhteen, voisiko koulutus todella onnistua. Ensin koira ja psykologi esiteltiin toisilleen, minkä jälkeen Skinner tiedusteli, mitä he halusivat koiralle opetettavan. Lehtimiehet halusivat koiran juoksevan pitkin seinää.

Kuvaukset toteutettiin Skinnerin oppilaan asunnossa, jonka seinään Skinner kiinnitti vaakasuorassa olevia viivoja mitatakseen koiran liikkeitä. Ja nyt seuraa yksi nerokkaimmista osuuksista! Koulutuksesta lehteen otetuilla valokuvilla oli tietenkin tärkeä rooli. Koska koiran tuli tottua salamavalon välähdykseen ja kuvia tuli saada juuri ratkaisevilla hetkillä, keksi Skinner käyttää kameran salamavaloa palkkiomerkkinä (samaan tapaan kuin käytämme vaikkapa naksutinta).

Ensin Agnes-koira ehdollistettiin salamavaloon antamalla sille jokaisen välähdyksen jälkeen välittömästi lihanpala. Kahdessakymmenessä minuutissa Skinner oli kouluttanut toiveiden mukaisen tempun. Samassa ajassa onnistui ylimääräisenä tehtävänä poljinroskiksen avaaminen. Molemmista tapauksista löytyy ihastuttava kuvasarja Petersonin artikkelista.

Kuvat ja juttu julkaistiin LOOK-lehdessä toukokuussa 1952. Skinner itse ei kuitenkaan ollut tyytyväinen artikkeliin siinä esiintyneiden virheellisten lainausten vuoksi. Petersonin mukaan esityksen onnistuminen kuitenkin vahvisti Skinnerin omaa uskoa sheippaamisen mahdollisuuksiin ja seuraavat vaiheet ovatkin jääneet eläinkoulutuksen historiaan!

© DOLO DogsLearnOnline / Outi Kivimäki

MAINOS