ADVERTISEMENT

Elekieli voi johtaa myös harhaan

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin koirien akuutteja stressireaktioita ruumiinlämpöä ja sydämen sykettä seuraamalla eläinlääkäritarkastuksen aikana. Tutkijat selvittivät, tapahtuuko koirilla tottumista tilanteeseen kahden käynnin aikana ja vaikuttaako koiran ja sen omistajan välinen vuorovaikutus koiran stressiin.

Aivan ensimmäisenä, koirat eivät tottuneet tilanteeseen eli stressi oli hyvin samankaltaista molemmilla kerroilla – näin ollen oppimisen vaikutus oli yhtä kuin nolla. Myöskään vuorovaikutuksen kesto, esimerkiksi jatkuva puhuminen koiralle, ei näyttänyt vaikuttavan koiran stressiin. Silti, koiranomistaja voi helpottaa tilannetta kommunikoimalla koiransa kanssa.

ADVERTISEMENT

Sydämen sykettä mitattiin ennen toimenpidettä, sen aikana ja sen jälkeen. Molemmissa ryhmissä koiran syke nousi kahden ensimmäisen vaiheen välillä, mutta vain ilman omistajan kontaktia olleiden koirien syke laski toimenpiteen jälkeen. Oikeastaan omistajan huomio vaikutti siihen, että koiran syke nousi vielä minuutteja toimenpiteen jälkeen eli palautuminen näytti hitaalta tai estyneeltä. Samankaltainen ero näkyi myös ruumiinlämmössä, jota mitattiin uudella lämpökameramenetelmällä (katso esimerkkikuva). Eikö omistajan tuki ja turva sitten olekaan hyvä asia koiralle?

Ennen toimenpidettä ja sen jälkeen

Jos tarkastellaan stressin muutoksia hieman lähempää, palautumisesta saadaan tarkempaa tietoa. Tässä tapauksessa (eli mittausten vertailu ennen ja jälkeen) variaatio koiran sykkeessä oli laajempaa ja siten stressiä liennyttävää, jos omistaja oli kontaktissa koiraan toimenpiteen aikana – siitä huolimatta, että palautuminen oli hidasta. Ilman omistajan kontaktia olleiden koirien syke ei juuri muuttunut, mutta ruumiinlämmössä variaatio oli huomattavasti suurempi. Esimerkiksi koiran läähätystä tai ääntelyä seuraamalla ei siis varsinaisesti voi saada kovin tarkkaa tietoa sen kokemuksesta.

Ruumiinlämmön nousemisen uskotaan viittaavan akuutin stressin tapauksessa pakene-taistele-reaktioon valmistautumiseksi. Tässä tutkimuksessa koiralla oli mahdollisuus hypätä pois tutkimuspöydältä ja keskeyttää toimenpide, sillä eläinlääkäri esteli vain koiran pienimpiä poistumisyrityksiä. Joka tapauksessa, koiran elekieltä seuraamalla pureminen voi tapahtua aivan yllättäen, mikä on tietysti suuri työturvallisuusriski.

ADVERTISEMENT

Mitä hyötyä huomiosta oli?

Ensinnäkin, huomiota saaneet koirat yrittivät paeta eläinlääkärin käsistä harvemmin. Ilman koiran huomioimista omistajan läsnäolo saattaa olla koiraa kutsuva, jolloin se mieluusti ottaa välimatkaa ikävään toimenpiteeseen.

Toisaalta, pakeneminen ja niin sanotut rauhoittavat signaalit voivat olla väärin tulkittavissa, sillä koirien yksilölliset erot ovat valtavia. Opitun käyttäytymisen vaikutusta on myös vaikea arvioida, sillä omistajan puhuessa koiralle ensisijaisesti sen näyttäessä rauhattomalta tai pelokkaalta (jokainen tekee oman arvionsa nopeasti), saatetaan vain lisätä koiran stressiä. Huomion vaikutus stressiä lieventävänä ja palkitsevana positiivisena vahvisteena tai hetken helpotusta tarjoavana negatiivisena vahvisteena on aivan eri tutkimusalan heiniä. Ja ensin koiran pitäisi osata jokin taito, johon tuo vahviste liittyy.

Tässä tutkimuksessa haluttiin ilmaista lämpökameramenetelmän etuja koiraan kajoavien mittaustapojen ohella. Mielestäni tulokset ovat kiinnostavia, sillä koiran stressiä arvioidessa paljaalla silmällä tarvitaan paljon havaintoja. Jos stressi johtuu kivusta, se muuttaa käyttäytymistä nopeasti ja pysyvästi – silloin hitaat arviointitavat ovat uutta teknologiaa halvempia, mutta myös selvästi heikompia ja vaativat arvioijalta paljon ammattitaitoa.

Entä valinnanvapaus?

Koirien ja muidenkin eläinten tärkeimpänä hyvinvoinnin ehtona pidetään valinnanvapautta ja monia mahdollisuuksia. Eläinlääkärikäynnit voivat kuitenkin toteutua täysin päinvastaisella tavalla eli pakkokäsittelyyn perustuen.

Olen itse havainnut, että opetetut taidot yleistyvät helposti ja ne voidaan siirtää myös eläinlääkärikäynteihin. Teen päivätyöni puolesta paljon ongelmanratkaisua, jossa tavoitellaan arjenkestäviä taitoja. Käytännössä eläinlääkärikäyntikin on siis harjoitus, koska siellä tapahtuu oppimista – eikä läheskään aina ihanteellisissa olosuhteissa. Valinnanvapaus näkyy oikeastaan sillä tavalla, että koira saa valita toimenpiteeseen lähestymisen ja sieltä poistumisen sekä etenemistahdin. Tämä edellyttää pitkäaikaista yhteistyötä koiranomistajan ja eläinlääkärin välillä, sillä lopulta koira on aina hoidon ja toimenpiteiden kohde.

Biologiaa voidaan pitää hyvin ehdottomana, sillä koiran akuutti pelkoreaktio tai ahdistuneisuus sen persoonallisuutta piirtävänä tekijänä ovat niin sanotusti itsekkäitä ominaisuuksia. Niitä ei voida suoraan koulutuksen, siis oppimisen (joka puolestaan psykologiassa kiinnostaa) keinoin lisätä tai vähentää, kuten muita, ehdollisempia käyttäytymisiä. Juuri ehdollisuuden ja ehdottomuuden rajapinta tekeekin koirista niin kiinnostavia tutkimuksen ja harrastamisen kohteita, sillä koiran kanssa tämä raja joustaa aivan uskomattomilla tavoilla. Koiran pelkoon voidaan siis vaikuttaa, mutta pelkäämisen olemassaoloa ei voida poistaa – esimerkiksi koiran sosiaalistaminen on yksi tapa nostaa pelästymisen kynnystä korkeammaksi.

Voimme siis muuttaa olosuhteita, joissa akuutti pelkoreaktio esiintyy. Se ei tule tyhjästä ja putoa jälkikäteen koiran muistista, vaan se liittyy aina vallitsevaan tilanteeseen. Purkamalla tilanteen osiin, saamme tuosta täysin ehdottomalta tuntuvasta äkillisestä pelkoreaktiosta jonkinlaisen otteen. Esimerkiksi eläinlääkärikäynnillä paikka on tällainen osatekijä, joka voidaan opettaa joko varoittamaan väistämättömästä pakkokäsittelystä tai voimme lisätä koiran toimijuutta yhdistämällä tuon paikan erilaisten taitojen oppimiseen ja käyttämiseen. Jotain koira siellä kuitenkin tulee tekemään ja kokemaan.

ADVERTISEMENT

Lopuksi

Olen kerran huolimattomana päästänyt koirani livahtamaan eläinklinikalle, kun sattumoisin ystävällinen ohikulkija koiransa kanssa avasi sille oven. Tilanne ei ollut arvioni mukaan mitenkään turvallinen, mutta juostessani koiran perään, löysin sen eteisestä istumassa vaa’alla. Koiran näkökulmasta piha oli väylä palkkioihin yhdistetylle vaa’alle kiipeämiselle. Silloisillakin taidoilla olin saanut jotain tärkeää aikaan ja sen jälkeen olen katsonut tilanteita enemmän koiran silmin.

Aiemmista kokemuksista johtuen kyseinen koira ei yleensä rentoutunut eläinklinikoille. Sen toimijuus oli kuitenkin useiden taitojen avulla saatu niin kattavaksi, ettei pakeneminen tai vastaan kamppaileminen kuulunut valikoimaan. Eläinklinikat ovat täynnä eteisen vaakaan verrattavia kohteita, jotka voidaan yhdistää johonkin tehtävään. Niiden kaltaisia kohteita, kuten pöytiä, tavataan oikeastaan kaikkialla.

Uskoakseni klinikat suhtautuvat myönteisesti, jos heidän kanta-asiakkaansa piipahtavat ohimennen harjoittelemassa istumista odotushuoneessa rauhallisina aikoina – ainakin se tulee parantamaan heidän työturvallisuuttaan. Ehkä tämä asia voidaan lähivuosina todeta myös tapaturmatilastot ja lämpökameramittaukset yhdistämällä!

Koulutushaasteeksi annan kylkimakuun opettamisen ja pöydälle kiipeämisen. Nämä yhdistämällä eläinlääkärikäynneistä voisi selvitä vähemmällä stressillä ja nopeammalla palautumisella. Joskus pakkokäsittelyä ja liian vaikeita tilanteita tulee elämässä vastaan, mutta niissäkään ei tarvitse tehdä hätäisiä päätöksiä, vaan pysähtyä miettimään vähiten koiran valinnanvapautta rajoittavaa vaihtoehtoa.

© DOLO DogsLearnOnline / Jirka Vierimaa

Tekstissä viitataan tutkimukseen: Csoltova, E. & Gilbert, C. (2017) Behavioral and physiological reactions in dogs to a veterinary examination: Owner-dog interactions improve canine well-being. Physiology & Behavior 177:270–281.

ADVERTISEMENT