Hyvinvointi pennun koulutuksen taustalla

Koiran kouluttaminen on yksinkertaista, usein tehokasta ja aina yksilölle sopivaksi mukautettavissa. Sen edellä kulkevat kuitenkin koiran hyvinvointi, sen säännölliset tarpeet. Koiranpennun kouluttaminen tuntuu useimmiten helpolta muutamien kuukausien ajan, kunnes pennun tarpeet alkavat muistuttaa nopeasti nuoren ja aikuisen koiran tarpeita.

Tässä artikkelissa koiran hyvinvointia lähestytään lajityypillisen, rotutyypillisen ja yksilölle persoonallisen käyttäytymisen kautta. Tutustumme niin kutsuttuun aktiivisuusbudjettiin, jonka päivittäminen tulisi olla pennun kanssa harrastaville kuukausittaista. Sen avulla koiran tämän hetken hyvinvointi ja muuttuvat tarpeet huomioidaan mahdollisimman tarkasti ja hyvissä ajoin.

Koiran lajityypilliset taipumukset

Koira on sosiaalinen ja saalistava, hajujen maailmassa elävä eläin. Niiden herkkyys kuulla, nähdä ja etenkin haistaa on parhaimmillaan esimerkiksi ihmisen aistien jatketta etsintätyössä. Kaikilla koirilla on ominaisuuksia, joita voidaan hyödyntää yhteistyössä ihmisen kanssa. Ne ovat keskeisiä syitä sille, miksi meillä on lemmikkeinä juuri koiria.

Koiran lajinomainen taipumus saalistamiseen on keskeinen syy niiden liikunnan tarpeeseen. Terverakenteiselle ja hyväkuntoiselle koiralle on aivan vaivatonta liikkua jopa 20–40 kilometriä päivässä, aikuiset työkoirat voivat liikkua enemmänkin. Jos ihminen on valmis vain muutamaan kilometriin, lyhyessä hihnassa, tasaisella asfaltilla ja hitaasti kävellen, koiralle ominaisimmat perustarpeet jäävät täyttymättä. Vaeltelu nuuskutellen sopii monelle koiralle arkiliikunnaksi, joten siihen sopivat paikat ja liikkumavaraa antava talutin helpottavat ihmisen osuutta. Koiran liikkumisen riemu kantaa oletettavasti pidemmälle kuin meidän ihmisten, joten tyytyväiseksi liikutettu koira on todenmukaisempi tavoite kuin kunnolla väsytetty. Yleisesti ottaen näyttäisi siltä, että liikunnan monipuolisuus kuvastaa hyvää suhdetta ihmisen ja koiran välillä, vaikka se ei yksin olisi päällimmäinen syy sen taustalla.

Koirat ovat hyvin toiminnallisia eläimiä ja liikkumisesta nauttimisen lisäksi ne myös leikkivät vielä vanhallakin iällä. Koirien välistä leikkiä voidaankin pitää yhteisymmärryksen luomisena ja siten niiden hyvinvointiin myönteisesti vaikuttavana tekijänä. Yhteisissä leikeissä kokeillaan, mitä kaikkea toisen kanssa voi tehdä, mitä kaikkea toisen saa tekemään kanssaan ja miten oma toiminta vaikuttaa muihin. Näin ollen koiralle saattaa muodostua aivan erilaisia taktiikoita kokeilemalla erilliset paini- ja juoksukaverit. Painikaveri ei välttämättä suostu olemaan jahdattavana tai innostu juoksukilpailusta, johon voi olla puhtaasti ulkomuotoon liittyviä syitä. Fyysinen kontakti toista vasten hyppien ja tassuilla mäiskien voi puolestaan kuulua painikaverin lempityyliin leikkiessä. Juoksukaveri taas voi olla hyvin kosketusherkkä ja yleisesti varovainen. Silloin juoksukilpailun jatkuminen liian pitkään saattaa kääntää juoksemisen pakenemiseksi eli kaikkiaan koirien leikeissäkin vaihtelevuus on viihdyttävyyden avain. Erilaisiin leikkityyleihin sisältyy jokin raja, kuinka pitkään sitä halutaan ja jaksetaan tehdä, kunnes tyyliä tulee yhteisymmärryksen ylläpitämiseksi vaihtaa.

Koiran rotutyypilliset taipumukset

Kaikki koirat eivät pystyisi elättämään itseään luonnonvaraisena. Tämä johtuu ihmisen mieltymyksiin perustuvista valinnoista, joiden avulla koirien rotutyypilliset ominaisuudet ovat muotoutuneet. Koiran ei myöskään tarvitse olla täsmälleen kuin lähimmät sukulaisensa tai kantamuotonsa. Ulkomuodon mukana muuttuu myös käyttäytyminen ja tämä tekeekin koirasta hyvin monimuotoisen ja kiinnostavan eläinlajin.

Kylmillä vuoristoalueilla karjan kanssa liikkuva ja elävä koira saa olla isokokoinen ja pitkäkarvainen ensinnäkin pärjätäkseen sääoloissa, mutta myös siltä vaadittavassa työssä. Kuivemmilla ja lämpimämmillä alueilla koiran kehon tulee puolestaan kuluttaa liikkuessa vähemmän energiaa. Laumanvartijakoirat ja vinttikoirat ovat erilaisia koiria hyvinkin käytännöllisistä syistä. Ne eivät voisi vaihtaa työpaikkaa keskenään. Luultavasti yhtä käytännöllisistä syistä kaupunkioloissa valitaan kanssaeläjiksi pieniä koirarotuja.

Myös koiran käyttäytyminen on hyvin käytännöllistä, esimerkiksi yhteiselon ja elinympäristöön sopeutumisen kannalta. Ihmisen kanssa elävän koiran tärkein persoonallisuuden piirre, johon se saa mallia myös emältään, on ystävällisyys ihmistä kohtaan. Toisena tärkeänä piirteenä on ystävällisyys toisia eläimiä kohtaan, joka helpottaa pennun sosiaalistumista sosiaalisesti monipuoliseen ja mahdollisesti yllättäen muuttuvaan elämäntyyliin. Näitä ominaisuuksia tuetaan tarjoamalla koiralle turvallisia, miellyttäviä ja monipuolisia kokemuksia ensimmäisen kahden elinvuoden ajan. Persoonallisuus ei siis ole täysin pysyvä asia, vaan kokemukset ja niihin käytetty aika vaikuttavat koiran lopulliseen suhtautumiseen muita kohtaan vähintään yhtä merkittävästi. Pentuaikana pääsee hyvään alkuun, mutta nuoren koiran kiireiden kanssa harjoittelu vasta todella alkaa ja pentuajan taitoja koetellaan joka käänteessä.

Pennun persoonallisuus

Voit arvioida oman pennun persoonallisuutta pintapuolisesti yksinkertaisen kahtiajaon avulla. Jos pentu olettaa uusissa tehtävissä löytävänsä keinon saada palkkioita, sitä voidaan kuvailla optimistiksi. Pessimisti puolestaan saattaa luovuttaa heti uuden aktivointipelin nähdessään, poistua toistuvasti paikalta vieraammissa tilanteissa tai välttää aiemmin palkkiottomiksi havaitsemiaan tilanteita. Kannustava suhtautuminen koiran valintoihin sekä valmentava eli koiran taitoja monipuolisesti kehittävä koulutustyyli voi tehdä koirasta optimistisemman. Sen persoonallisuus kehittyy koko elinkaaren ajan ja myös palkkioihin suhtautumisessa kokemuksilla on valtavan suuri painoarvo.

Koirat ovat kesyjä eläimiä ja niiden ystävällisyyttä ihmisiä kohtaan arvioidaan helpoimmillaan silmämääräisesti lähestymisen avulla. Jos koira lähestyy ihmistä, nousee vasten ja vaikka nuolee käsiä, kyse on laajemmin tarkasteltuna ulospäinsuuntautuneisuudesta. Sen yksi korostunut muoto on impulsiivisuus. Monet koiranomistajat tuntevat koiransa hyvin siinä mielessä, että rajuista lähestymisistä huolimatta koiraa ei välttämättä leimata aggressiiviseksi. Ohikulkeva pyöräilijä tai pienen lapsen vanhemmat eivät tosin ehdi aivan niin pitkälle ajatella, jos pentu haukahtaa ja syöksyy kohti. Impulsiivisuuteen herkästi taipuva koira tarvitsee maltin ja palkkioiden viiveen harjoittelua, sillä impulsiivisuus on hyvin usein ympäristön tarjoamiin palkkioihin herkistymistä. Sen vuoksi se muuttaa käyttäytymistä ajan myötä myös riidanhaluiseksi, vaikka alkuperäinen suhtautuminen olisi johtunut lähinnä energisyydestä ja uteliaisuudesta taitoihin nähden liian vilkkaassa ympäristössä. Etenkin koiranpennun jalat voivat lähteä liikkeelle jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä aietta maltillisista lähestymistavoista.

Koiran yksilölliset tarpeet

Tarpeiden täyttymisessä tärkeintä on tasapaino. Koira tarvitsee kaikkea sopivasti ja riittävän monipuolisesti voidakseen hyvin. Esimerkiksi liikunta aiheuttaa levon tarvetta ja lepo puolestaan liikkumisen tarvetta. Näiden tulisi olla tasapainossa keskenään. Jos liikuntaa on liian vähän ja yksipuolisesti, hihnassa vetäminen ja rähinä kiinnostavat yleensä enemmän. Jos lepoa ja oleskelua on liian paljon, koiran voi olla mahdotonta levätä vielä lisää ollessaan yksin. Yhteiselo muuttuu hiljalleen hyvin hankalaksi, jos yhteisymmärryksen luominen on aloitettava arjessa jatkuvasti alusta.

Hyvin tyypillinen ikä ongelmakoulutuksen aloittamiseen on koiran 9-15 kuukauden ikä. Tällöin ihminen on jo hyväksynyt koiran kasvaneen pennusta nuoreksi koiraksi. Koiralla voi olla aikuisen keho ja vauhti, mutta pentumaiset tarpeet ja taidot. Jos elämänrytmi on muuttunut pentuajan aktiivisuudesta ja sisäsiisteyden harjoittelusta hieman rauhallisemmaksi, nuori koira hoksaa nopeasti saavansa huomiota ja liikettä aikaan esimerkiksi rähisemällä turhautumistaan. Tällöin kuri ei ole ensimmäinen arkeen lisättävä asia, vaan paluu juurille: mitä koira eläinlajina tarvitsee voidakseen tasapainoisesti? Omaa onnistumista tai epäonnistumista voi ruotia sillä välin, kun koira esimerkiksi etsii iltaruokansa virikkeellisesti pihanurmelta tai pääsee metsälenkillä haastamaan taitojaan kiipeilyssä.

Voit arvioida koirasi käyttäytymistarpeiden täyttymistä aktiivisuusbudjetin avulla. Kirjoita ylös liikuntaan, yhdessäoloon ihmisten ja/tai koirien sekä muiden eläinlajien kanssa, ruokintaan, leikkimiseen, yksinoloon, harrastamiseen ja uusissa ympäristöissä seikkailemiseen kuluva aika. Kuinka monta tuntia koira tekee näitä ja muita sille tärkeitä asioita keskimäärin päivän aikana? Voit lisätä listaan myös ei-halutun käyttäytymisen, jos koira esimerkiksi seisoo säännöllisesti ikkunalaudalla haukkumassa ohikulkijoille. Arvioi, saako koira päivän aikana riittävästi aktiivista ja sille sopivaa toimintaa, jonka myötä lepääminen, oleskelu ja yksinolo olisivat huomattavasti rauhallisempia. Ja koulutuksesta innostuneet huomaavat tietysti, millaiset lähtökohdat tekevät koirasta hyvin yhteistyöhaluisen!

Pakko sopeutua ilman pakottamista

Koiran on periaatteessa pakko sopeutua ihmisten elämään, jos se aikoo viettää pitkän elämän samassa perheessä. Se on ainakin yleinen oletus lemmikkiä hankkiessa. Koiralle ihanteellinen koti on kuitenkin suhtautumiseltaan hyvin joustava ja ihmiset osaavat tehdä tarvittavia muutoksia rutiineihin nopeasti. Ihmisen aktiivisuudella onkin suuri vaikutus koiran sopeutumiseen. Joustamisella tarkoitetaan parempien toimintatapojen etsimistä, jos jokin yhteiselossa edellyttää muutosta. Hyviä rutiineja ei tosin kannata hävittää mihinkään niin kauan, kun ne toimivat.

Lemmikki on aina ihmisen vastuulla ja koirat kyllä hoksaavat nopeasti, kenen avulla elämän keskeisimmät tarpeet täyttyvät. Kanssaelämisen tasapainon löytyessä koirat käyttäytyvät kanssamme ystävällisesti ja vastavuoroisesti eli voimme havaita joissain yksilöissä myös selkeästi empaattista käyttäytymistä. Tällainen käyttäytyminen voi esiintyä monessakin muodossa, mutta se näyttäisi edellyttävän koiranomistajalta ystävällistä käyttäytymistä sekä koiraa että muita kohtaan. Koira on eläinlajina yleisesti ottaen hyvin rauhanomainen, koska sen sosiaalisuus on ollut läpi aikojen niin tärkeää.

Koiran hyvinvointi edellyttää, että meitä kiinnostavat samat jutut kuin koiria. Yksittäinen koira edustaa aina sekä lajia, rotua tai rotuja sekä yksilöä. Sen saalistuskäyttäytyminen on olemassa, vaikka riistan jahtaaminen ja lihaisten raakaluiden repiminen ei kiinnostaisi, mutta esimerkiksi makupalojen etsiminen saa kuonon aktivoitumaan. Hyvin sosiaalinen ja energinen koira tarvitsee yhteislenkkejä ryhmässä muiden ihmisten ja koirien kanssa, vaikka se tarvitsee varmasti myös ohitusharjoittelua. Koulutus ei saa koskaan olla pois tarpeiden täyttämisestä, sillä vain hyvinvoiva koira voi oppia, muistaa sille opetettavat taidot ja kehittyä niiden käyttämisessä läpi elinkaaren.

Lopuksi

Koiran yhteiskunnallinen merkitys muuttuu nopeasti. Niiden rooli passiivisena lemmikkinä ja katselun kohteena sekä ihmisen aktiivisen arkielämän sivustakatsojana alkaa olla ohi. Nykyisin koira saa olla aktiivinen, osallistua, vaikuttaa ja valita. Koiranpito on elämäntapa ja etenkin ihmisen kiinnostus vuorovaikutukseen osoittaa, kuinka keskeistä osaa huolellinen koulutus siinä edustaa.

Ajassa, jossa ihmisten arjessa toistettavat askareet nopeutuvat ja automatisoituvat, koira kiinnittää huomion hetkessä elämiseen ja vuorovaikutuksen tärkeyteen. Koirien lyhyt elinkaari ja hetkessä eläminen auttavat meitä keskittymään vuorovaikutukseen, jolla on aina seuraukset. Nämä seuraukset johtavat siihen henkilökohtaiseen suhteeseen, joka meillä koiriemme kanssa kaksikkoina on. Alati julkisemmaksi ja käytännöllisemmäksi muodostuva tutkimustieto koirista voi siirtyä nopeasti ihmisten teoiksi, jolloin koiramaisten virikkeiden ja eläinystävällisen koulutuksen vaikutukset näkyvät avoimesti myös pieniä hetkiä näkeville ohikulkijoille. Ymmärrys koirien hyvinvoinnista perustetaan monesti arkikäsityksiin ja nuo käsitykset voivat muuttua koirien kannalta parempaan suuntaan yllättävän nopeasti.

© DOLO / Jirka Vierimaa