Hyvä suhde koiraan ansaitaan

Hyvä suhde omaan koiraan pohdituttaa ja keskusteluttaa ihmisiä. Sitä kuvaillaan ja arvioidaan monin tavoin. Sitä voidaan myös mitata käytännöllisissä tilanteissa yleistä kuvailua tarkemmin. Hyvää suhdetta voidaan pitää sekä kahdensuuntaisen vuorovaikutuksen ja siten hyvinvoinnin perustana että niiden myötä muodostuvana ilmiönä.

Yhteistyö

Ranskalais-brittiläisen tutkimusyhteistyön (Hoummady et al., 2016) avulla selvitettiin ihmisen ja koiran tiimityöskentelyä. Kiinnostavaa näkökulmaa antoi persoonallisuuksien vaikutus yhteistyöhön. Etenkin ihmisen myönteiset tunteet tai positiivisuus sekä aktiivisuus osoittautuivat erittäin hyviksi ominaisuuksiksi. Niiden yhdistyessä koiran ystävällisyyteen ihmistä kohtaan, suorituskyky yhteistyötä vaativissa tehtävissä havaittiin paremmaksi. Tämä tarkoittaa yhteisen suorituksen nopeuden ja tarkkuuden paranemista harjoittelun myötä ja että suorituskyky ylipäätään kehittyy todennäköisemmin noiden ominaisuuksien kohdatessa.

Toisaalta koiran ja ihmisen ollessa hyvin aktiivisia, yhteistyön nopeus voi olla sen tarkkuutta heikompaa, jolloin yhdessä oppiminen hidastuu. Vauhti ei siten korvaa tai kehitä puuttuvia taitoja, vaikka yhdessä olisikin hauskaa. Ihmisen tunnollisuuden avulla harjoittelussa eteneminen paranee. Vaikka molempien ahdistuneisuus hidastaa oppimista, täytyy todeta, ettei tässä tutkimuksessa huomioitu koulutusmenetelmiä. Koulutusmenetelmillä, kuten persoonallisuuksien osilla, on omat vaikutuksensa yhteisiin kokemuksiin.

Kiintymys

Ruotsalaistutkijat pyrkivät kääntämään huomion hyvän keskivertokoiran etsimisestä kohti yksilöä (Rehn & Keeling, 2016). Tämä tarkoittaisi hyvän suhteen tarkastelua ennemmin kiintymyksen kuin yhteisen suorituskyvyn kehittymisen kautta. Näkökulma sopii paremmin arkeen ja tilanteisiin, joissa ei suoriteta tehtäviä tai joista ei ole annettu ohjetta ihannesuoritukseen.

Kiintymys omiin ihmisiin ja mielihyvän toistuva kokeminen lisäävät koirien myönteistä suhtautumista ympäristöään kohtaan yleisesti. Tarkemmin on havaittu, että koirien onnistuessa yhteisissä harjoituksissa, ne suhtautuvat myönteisemmin myös uusiin tilanteisiin. Niiden myönteiset kokemukset voivat siis siirtyä eteenpäin!

Koirien kanssa on hyvin helppoa huomata, kun esimerkiksi uusiin tai uhkaaviin tilanteisiin muodostuu pelon kierre. Koska tällaisen epämiellyttävän kokemuksen yleistyminen on mahdollista, on myös sen vastakohtien. On ihan yhtä koiramaista jännittää uusia asioita kuin että ne herättävät koirassa uteliaisuutta.

Ihmisen mukautuminen koiran käyttäytymiseen voi vaikuttaa kiintymykseen monellakin tavalla. Jos koiran huomionhakuinen käyttäytyminen on hätääntyneen näköistä, ihmisen hätääntyminen voi rauhoittaa koiraa, mutta vain hetkellisesti ja näennäisesti. Samoin riehuvan koiran rauhoittaminen saattaa olla pitkäkestoisemmilta seurauksiltaan huomattavasti parempi, jos riehuminen ei tartu ihmiseen millään tavalla.

Monet taustatekijät nopeuttavat koiran fysiologista ja psyykkistä palautumista esimerkiksi jo tapahtuneista säikähtämisistä. Jos kiintymys on yksi näistä tekijöistä, koiran palautumiseen voidaan vaikuttaa hyvin käytännöllisin tavoin. Ensinnä tulisi huomioida koiraa juuri sellaisten eleiden käytöstä, jotka tuntuvat ystävälliseltä ja joita haluaisi nähdä jatkossa lisää. Se tarkoittaa pienten tavoitteiden asettamista ja niiden päivittäistä kertaamista.

Koirat ymmärtävät ihmisten toimintaa yllättävän hyvin. Ihmisen aktiivisuus johtaa säännölliseen ja monipuoliseen toimintaan, jonka kautta taito käsitellä omaa koiraa kehittyy tarkemmaksi. Varsinaisesti ihmisen oma kokemus ja tuntemukset kiintymyssuhteen lujuudesta ei vastaa sen todellista lujuutta. Koirat ovat meille useimmiten lemmikkejä, joten omiin uskomuksiin ei aina kannata luottaa. Voi vaikka seurailla, millä tavoin koira itse tavoittelee eri tilanteissa huomiota ja millä tavoin se ilmaisee ihmisilleen itseään kiinnostavia asioita.

Pentutreeni

Turvallisuutta kokeva pentukoira uskaltaa lähteä emästään tai omista ihmisistään etäämmälle seikkailemaan, koska lopulta lähelle on aina turvallista palata. Myös turvattomuus kääntää koiran huomion ympäristöön, mutta epäilevämmin (Persson et al., 2017). Silloin koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, eläimiin ja tilanteisiin pessimistisesti ja pyrkii mieluummin välttämään kuin tavoittelemaan kohtaamisia. Pentukoiran rohkeuden tai arkuuden arviointi on hyvin vaikeaa, koska turvallisuuden kokemus vaikuttaa niihin niin merkittävästi. Koiran motorinen aktiivisuus saattaa tehdä siitä pentuaikana rohkeamman näköisen, vaikka havainnot tehtäisiin yksiselitteisesti aktiivisuudesta eikä rohkeudesta. Tosiasiassa pysyvän ja kolhuja kestävän vuorovaikutus- tai kiintymyssuhteen luomiseen vierähtää pari vuotta.

Tässä australialaistutkijoiden (Howell & Bennett, 2011) työstä sovelletut käytännölliset Puppy power! –neuvot, miten ajankohtaista koiratutkimusta voidaan hyödyntää pentujen kanssa.

  • 1

    Palkitse ja huomioi pentua katsekontaktista mahdollisimman monissa arkisissa tilanteissa joka päivä. Katsekontakti on tärkeä yhteinen perustaito, jotta pentu oppisi vuorottelemaan yhteistyön ja itsenäisen työskentelyn välillä.

  • 2

    Opeta pentu lukemaan elekieltäsi. Näytä pennulle katseen, käsimerkkien ja jaloilla osoittamisen avulla, mistä se voisi löytää makupaloja, leluja tai kiinnostavia hajuja.

  • 3

    Opettele tunnistamaan pennun erilaisia ilmaisutapoja, jotta se oppisi kertomaan sinulle tekemistään tärkeistä löydöistä. Näin voit vaikuttaa jo etukäteen esimerkiksi ruoan varasteluun ja ulkoa löytyvien asioiden syömiseen. Kokeile myös, millaisen lelun tai puruluun tai ulkoiluvälineet koira valitsisi, jos vaihtoehtoja on useampia.

  • 4

    Opeta impulsiivisuutta vähentäviä kiertoteitä. Esimerkiksi ihmisen tervehtimisen tai koiraportin avautumisen odottaminen istumalla hyppimisen sijaan. Pennun voi opettaa myös konkreettisesti kiertämään sohvan taakse etsimään lelua, jos se ei ylety ottamaan siitä kiinni sohvan alitse. Ohitustilanteissa voidaan aina mennä ensin ohi ja harkita vastaantulijan tervehtimistä vasta sen jälkeen.

  • 5

    Yritä opettaa pennulle helppoja taitoja näyttämällä mallia itse tai antamalla pennun katsoa, miten toinen koira osaa ratkaista erilaisia tehtäviä. Esimerkiksi maton tai laatikon alle piilotetun makupalan saa helpoiten, kun oppii siirtämään makupalan edessä olevaa pientä esinettä.

Pentuajan sosiaalistamisen ja sisäsiisteyden opettamisen jälkeen työmäärä voi tuntua edelleen kasvavalta. Koiran kasvaminen ja kehittyminen aikuiseksi ei tarkoita sen tarpeiden vähentymistä tai poistumista. Päinvastoin, aikuisen koiran aktiivisten harrastusten loppuminen liian aikaisessa elämänvaiheessa saattaa olla yhtä kehno vaihtoehto kuin pennun sosiaalistamisesta kieltäytyminen.

Koiran hyvinvointi edellyttää, että olemme kiinnostuneet samoista asioista koiran kanssa. Ihmisen elämäntapojen tulisi mukautua koiran tarpeisiin yhtä paljon ja yhtä nopeasti kuin koiran odotetaan mukautuvan ihmisten arkeen. Toisinaan koirat suosivat ihmistä jopa lajitoveriensa ohi, vaikka esimerkiksi emän kanssa kasvattajan luona elävien koirien uskoisi olevan erityisen onnellisia (ks. esim. Mariti et al., 2017). Samoin säännöllinen ja toistuva koirakaverin seura on hyvin tarpeellista koirille. Erikoista onkin, että hankalat tilanteet saattavat kääntää koiran ennemmin lajitovereitaan kuin ihmisiä vastaan.

Koiran kiintymys omaan ihmiseen saattaa muodostua käytännössä elämän tärkeimpien resurssien virikkeellisestä tarjoamisesta ja mahdolliseksi tekemisestä. Hyvä suhde tarkoittaisi tällöin esimerkiksi etsimistä suosivan koiran kanssa sitä, että se saa ravintonsa etsittynä. Jos koira puolestaan tarvitsee paljon pureskeltavaa ja revittävää, sillä on saatavilla solmulakanoita ja isoja luita. Koiran tarvitsemien virikkeiden vuoksi meillä on pysyvä vastuu sen hyvinvoinnista. Tuon vastuun mukana tulee myös velvollisuus pohtia kriittisesti arkielämässä tehtäviä hyvinvoinnin kompromisseja. Nuo kompromissit ratkaisevat, millä tavalla koirat meihin kiintyvät, pystyvätkö ne yhteistyöhön kanssamme ja muuttaako kokemus turvallisuudesta niiden suhtautumista ympäristöön.

Hyvä suhde ansaitaan, ei aiheuteta

Hyvän suhteen ja hyvän pentuajan erottaminen toisistaan on nähdäkseni hyvin vaikeaa. Koiran sosiaalistamisen, hyvinvoinnin ylläpitämisen ja taitojen kouluttamisen todelliset tulokset nähdään vasta aikuisen koiran kanssa. Siihen asti muuttujia ja osatavoitteita on todella paljon.

Yleensä aloitteleva ihminen kehittyy oman koiransa kouluttajana ja huoltajana parin vuoden päivittäisellä harjoittelulla todella paljon. Näin ollen hänen ja koiran välistä vuorovaikutussuhdetta ei voida arvioida pelkkään koiran persoonallisuuteen vedoten. Ihmisen vaikutus on merkittävä, joten yhteistyötä yksityiskohtaisesti ja tieteellisin keinoin arvioivat täysin uudenlaiset testit voisivat tuoda tulevaisuudessa välineitä hyvän ihminen-koira-suhteen arviointiin.

Koiranpentu ei ole tyhjä taulu kohdussa, syntyessään tai luovutusikäisenä, vaan se on täynnä tarpeita, taipumuksia, kykyjä ja ominaisuuksia. Koiranpentu on siis täynnä mahdollisuuksia. Hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtiminen ja uteliaisuuteen kannustaminen näkyvät uudessa kodissa helpompana koulutettavuutena, vaikka pennun koulutettavuus on silloin aikuisikään verrattuna vähäistä. Näistä lähtökohdista alkaa yhteistyön harjoittelu ja muodostuu kiintymyssuhde. Ne kertovat, miten koiran kanssa on eletty ja kuinka paljon ihminen on kiinnostunut koiran kiinnostuksen kohteista.

Koiran kanssa onnistuminen on käytännössä hyvin yksinkertaista. Vaikeaksi sen tekee tosiasia, että onnistuminen on yksinkertaista ihan jokaisena päivänä, ilman taukoja.

© DOLO / Jirka Vierimaa

Lähteet:

Hoummady, S. & Péron, F. & Grandjean, D. & Cléro, D. & Bernard, B. & Titeux, E. & Desquilbet, L. & Gilbert, C. (2016) Relationships between personality of human–dog dyads and performances in working tasks. Applied Animal Behaviour Science 177:42–51.

Howell, T.J. & Bennett, P.C. (2011) Puppy power! Using social cognition research tasks to improve socialization practices for domestic dogs (Canis familiars). Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research 6(3):195–204.

Mariti, C. & Carlone, B. & Votta, E. & Ricci, E. & Sighieri, C. & Gazzano, A. (2017) Intraspecific relationships in adult domestic dogs (Canis familiars) living in the same household: A comparison of the relationship with the mother and an unrelated older female dog. Applied Animal Behaviour Science 194:62–66.

Persson, M.E. & Trottier, A.J. & Bélteky, J. & Roth, L.S.V. & Jensen, P. (2017) Intranasal oxytocin and a polymorphism in the oxytocin receptor gene are associated with human-directed social behavior in golden retriever dogs. Hormones and Behavior 95:85–93.

Rehn, T. & Keeling, L.J. (2016) Measuring dog-owner relationships: Crossing boundaries between animal behaviour and human psychology. Applied Animal Behaviour Science 183:1–9.